Tänään kun kurkkasin pesään viimmeinen munakin oli rikottu. Oikeastaan ihan ok homma kun en vielä ole päättänyt mitä teen Viirun ja Feenixinkään kanssa.
Tänään sitten varmistui poikasten sukupuoli. Viiru on naaras ja Feenix koiras. Näin hieman epäilinkin. Feenix yleensä sukii Kukkaa ja Viiru on Wallen kiusattavana tai kyllä Walle välillä ihan nätistikkin hoitaa poikasia.

Tänään pesässä ei ollut kuin yksi muna. Toinen oli rikkoutunut. Rikkoutunut munakin oli selvästi lähtenyt kehittymään koska pesässä oli kovettunut jo hieman muotoa saanut klöntti.

Lähetin viimmeviikola höyhenet Viirusta ja Feenixistä  DNA- testiä varten saksaan. Samalla poikaset saivat renkat jalkaansa. Ei ollut varmaan mitenkään mukava kokemus linnuille eikä kyllä minullekkaan. Laitoin hanskat käteen ja otin poikaset kiinni haavilla. Kun lintu oli haavissa peitin sen pään liinalla. Poikaset olivat kyllä suht rauhassa kun rengas laitettiin, mutta höyhenten nyppiminen aiheutti hieman vastaan hangoittelua. Otin kummastakin 3 rinta höyhentä.

 

Walle ja poikaset lennolla häkin ulkopuolella. Kukka ei enään lähde kauas pesästä. Poikaset pysyttelevät häkin ulkopuolella ollessaan ihan wallen lähellä. Feenixillä on vaikeuksia osata takaisin häkkiin.Se yrittää tunkea itseään takaisin häkkiin verkon läpi. No, eiköhän se pian jo opi miten mennään takaisin.

Olen pari päivää katsellut, että Kukka on aina välillä käynyt pesässä, mutta en ole kiinnittänyt sitten asiaan enempää huomiota, koska mielestäni myös Walle ja poikaset ovat käyneet pesässä. Tänään sitten siivosin häkit ja siinä menikin pari tuntia. Huomasin, että kylläpä se Kukka käykin aika usein siellä pesässä ja viimme viikolla näin kun Kukka ja Walle parittelivat. No kurkkasin pesään ja siellähän oli KAKSI MUNAA!!
En vielä olisi uusia munia odottanut kun emot edelleen ruokkivat Viirua ja Feenixiä.

Eilen kun siivoilin häkkiä Viirun sisar, joka on saanut nimekseen Feenix, lensi pois häkistä. Lentto loppui lyhyeen kun seuraavan huoneen ikkuna tuli vastaan. Onneksi Feenix ei loukannut törmäyksessä itseään. No siinä sitten mietin, että miten saan tipusen takaisin häkkiin niin ettei tarvisi säikäyttää siutä yhtään enempää. Vaihtoehtoina oli joko haavi, hätyyttäminen takaisin häkkiin tai kädelle otto. Muut vaihtoehdot olisivat aikas ikäviä eli kokeilin tulisiko se kädelle. Ja ihme kyllä, pienen suostuttelun jälkeen lintu istui kädelläni ja sain vietyä sen takaisin häkkiin. Kyllä on aviaariossa istuminen kannattanut :)

rainbow lorikeet's family are eating the bread

Tänään taas herkuteltiin leivällä. Taitaa olla tältä viikolta herkuttelu kiintiö täynnä. Poikaset ovat ruenneet myös pitämään suihkuttelusta. Kun alan suihkuttamaan lintuja alkaa uskomaton älämölö. Kaikki laulavat minkä keuhkoista lähtee ja meno on melkeempä kuin ADHD lasten kokouksessa.

On se hieno tunne kun lintu ensimmäisen kerran tulee kädelle pyytämättä. Annoin lureille leipää (suuri herkku) kädestä ja pikkuiset myös lensivät heti paikalle.Tietysti siinä oli pientä torailua, että kuka saa olla lähimpänä leipää ja Walle yleensä on ensimmäinen jonossa. Viiru yllättäen olikin sitten kiinnostuneempi minun kädestä kuin leivästä. Viiru tökki kättäni kielellä ja kokeili kynsiä nokalla. Hyvin nätisti Viiru nokkaansa käytti ja vaikka se ottikin nokalla sormesta kiinni niin se ei mitenkään purrut vaan lähinnä puristi. Aikansa kättä tutkittuaan se sitten hyppäsi kädelle seisomaan. Myös toinen pikkuinen tutki kättäni, mutta ei ollut kädestäni yhtä kiinnostunut kuin Viiru.

Kovasti olen miettinyt milloin laittaisin tunnisterenkaat poikasille ja samalla pitäisi ottaa pari rinta höyhentä DNA- testiä varten. Nyt kun poikaset ovat oppineet, että ihmistä/kättä ei tarvi pelätä olisi todella ikävää jos tulisi takapakkia tässä asiassa sen takia, että joutuisin ottamaan ne kiinni. Luultavasti operaatio on linnuille ahdistava ja pelottava minkä seurauksena minä/käsi olisimme pelottavia.

Näin toisenkin poikasen syövän kupista Nektonia. Tänään myös ensimmäisen kerran poikaset koskivat käteeni. Silloin tällöin annan Lureille kuorittuja auringonkukan siemeniä jonkin kappaleen herkkuna kädestä. Tälläkin kertaa emot lennähtivät heti paikalle, mutta melkeen heti perässä tuli Viiru ja sitten toinenkin poikanen kokeilemaan nokalla siemeniä. Oli kyllä hieno huomata kuinka luottavaisia poikaset ovat minua kohtaan ja kuinka valitsemani kasvatus tyyli "paljon läheisyyttä, mutta ei ahdistavia tilanteita ja koskemista" on tuottanut tulosta.

Näin Viirun syövän nektonia kupista ja hieman se maisteli hedelmiäkin. Emot kyllä vielä pää-asiassa ruokkivat poikasia. Wallella on nykyään ikävä tapa kiusata poikasia näykkimällä niiiden jalkoja. Walle kiusaa eniten Viirua ja näimpä kun Walle yritti nousta Viirun selkäänkin. Olisikohan Viiru sittenkin naaras ja Walle jo yrittäisi paritella sen kanssa vai onko käytös vaan kiusaamista? Poikasilla ei kyllä näy mitään haavoja, nypittyjä alueita yms. eli ei Walle varmaankaan lujaa näyki. Täytyy seurailla tilannetta.. Poikaset ovat jo aika hyviä lentäjiä ja ylimmällekkin orrelle ne lentävät vaivatta. Hieman kuitenkin on vielä haparointia lentämisessä. Lentäminen ei ole yhtä sulavaa kuin aikuisilla ja kun pikkuiset lentävät kuuluu pörisevä ääni.

Tänään näin ensimmäisen kerran kun poikaset söivät itse emojen maahan tiputtamia hedelmiä. Lähinnä   "syöminen" oli hedelmä palojen pyörittelyä nokassa ja hedelmän kaappaamista toiselta, mutta edistystä kumminkin. Kummatkin poikaset osaavat jo lentää pieniä pätkiä enimmäkseen vaakasuoraa. Korkeutta ne eivät vielä pyrähdyksiinsä saa.

                                                                                                                                                             Näin tanään ensimmäisen kerran kun toinen poikasista lensi!! Poikanen kiipesi hamppuköyttä pitkin ylöspäin Wallen perään n. 40 cm ja pyrähti sitten siittä alas suoraan nurkkassa olevaan pesään. Epäilen että lentäjä olisi ollut Viiru se on paljon aktiivisempi kuin toinen poikanen. Näyttäisi, että nykyään Walle olisi pää-asiallinen ruokkija ja poikasten kanssa enemmän tekemisissä.

Olen viime päivinä ottanut tavaksi istuskella Lurien aviaariossa. En häiritse pikkuisia vaan istun puolittain selkä niihin päin, syötän emoja ja lueskelen. Jospa ne näin huomaisivat, että siltä kammottavan suurelta tyypiltä saa herkkuja ja emotkin menevät sen luokse. Viime aikoina poikaset ovat nimittäin aina lopettaneet omat puuhastelunsa kun olen mennyt yläkertaan ja luikkineet pesä nurkkaansa.

Meillä on ollut hieman tietokone ongelmia ja en ole päässyt tännekkään kirjoittelemaan..
Poikaset ovat kehittyneet hurjaa vauhtia. Ne liikkuvat jo lattialla noin metrin säteellä pesästä. Olen jo ristinyt toisen poikasen Viiruksi koska sillä on yhtä keltainen niskaviiru kuin Wallella. Oma veikkaukseni on, että Viiru olisi koiras ja toinen poikanen naaras. Viiru on huomattavasti eloisampi kuin toinen poikanen ja se jo kovasti harjottelee lentämään. On hauskan näköistä kun siivet käyvät tuhatta ja sataa, mutta tulos on vain pieni hyppy.

Tässä tänään otettu kuva poikasista. Joka päivä ne näyttävät enempi aikuisilta. Poikasten mustat silmät näyttävät kamalan suurilta verrattuna aikuisten silmiin. Aikuisillahan on punaiset silmät. Lempi asento näyttää olevan nokka nurkkaan päin ja siksi en ole onnistunut saamaan vielä kuvaa poikasten hienosta punaisesta rinnasta.

Laitoin tänään hieman kyselyä josko löytäisin poikasille jostain avorenkaat. Turha niitä on DNA- testatakkaan ennen kuin niillä on renkaat jalassa, sen verran saman näköisiä ovat. Nyt kyllä on hieman alkanut näyttää, että toisella poikasella olisi voimakkaampi keltainen viiru niskassa, mutta vielä ei pysty sanomaan muuttuuko toisenkin viiva tummemman keltaiseksi.

Nektonit tuli saksasta. Tasan viikko meni ja kolmen kilon kokonaishinnaksi tuli 79 e josta 17 e on postimaksuja. Hevin syönti on edelleen tosi vähäistä. Tänään oli sentään hiemän syöty tai ainakin piperretty omenaa paloiksi vesikuppiin.

Linnut syövät nykyään tosi paljon. Taas alkaa olla ruoka lopussa. Tilasimme viimeviikon torstaina Saksasta 3 kg Nektonia. Saisi jo tulla, ettei tarvi ostaa kalliilla täältä Suomesta. Tässä tämänpäiväinen kuva linnuista. Joka päivä tulee lisää höyhenpeitettä.

Vaihdoin tänään lurien pohjamateriaalit. Aluksi poikaset olivat hieman pelokkaan näköisiä kun menin aviaarioon pikku lapion  ja jätesäkin kanssa. Vaihdoin muuten koko aviaarion pellava kuivikkeet, mutta poikasten alle jätin vanhat kuivikkeet. Kun olin kymmenisen minuuttia aviaariota siivoillut huomasin, että poikaset olivat jo täydessä unessa. Poikaset heräsivät vasta kun rupesin levittämään uusia kuivikkeita. Myöhemmin huomasin, että toisella poikasella oli toinen silmä kiinni. Eihän siinä taas muu auttanut kun ottaa poikanen käteen ja tutkia. Huomasin, että poikasella oli roska ( mahdollisesti pellavat pölisseet vaihdon yhteydessä) silmässä. Sain roskan pois kun pyyhein silmää kostealla pumpulilla.
Niin vielä eilisestä.. Yläkerran palohälytin oli pärähtänyt soimaan. Onneksi mikään ei palanut vaan sen oli laukaissut ilmeisesti tämä savusumu joka tulee tuolta Venäjältä.

Kyllä eläinperheessä aina tapahtuu.. Tänään olen itse äitiäni katsomassa Oulussa ja mieheni jäi hoitamaan elukoita. Pari tuntia sitten sain soiton kotoa. Wallen jalka renkaaseen oli tarttunut klemmari ja klemmarissa riippui ketju jonka päässä oli tiukulelu. Hitsi vietä, oma moka. Olin ihan unohtanut että yritin viritellä tätä tiukulelua aviaarioon, mutta se sitten unohtui klemmareineen häkkiin. Onneksi virityksen posto oli onnistunut tosi helposti eikä mitään kamalaa ilmeisesti ole kerennyt tapahtumaan. No kun tämä homma oli hoidettu varttitunnin kuluttua tuli toinen soitto. Amatsoni häkkiin oli lentänyt pikkulintu. Voi hurja. Lintu oli tullut hieman raollaan olevasta ikkunasta ja mennyt sitten Amatsonien häkkiin. kuulemma tämä linnun poisto operaatiokin oli sujunut suht helposti, pihan lammikko haavia apuna käyttäen. Tässäpä vielä kuva tästä kamikaze linnusta.